torstai 21. tammikuuta 2010

Ruusun aika

Pidän nykyisin paljon jälkiruuista, mutta usein niiden tekeminen on vaivalloista. Mieluiten syön jälkiruokana vanukkaita ja rahkaherkkuja. Nyt pakastimesta löytyi rasia ruusunmarjasosetta, joka piti käyttää pois. Kaupasta tarttui kumppaniksi vaniljarahkaa ja näin syntyi lempeä makupala.


Ruusuherkku 2:lle

1 rasia ruusunmarjasosetta
1 prk vaniljarahkaa (Valio)
(1 tl ruusuvettä)

Anna ruusunmarjasoseen sulaa. Sekoita joukkoon rahka ja ruusuvesi. Kaada annosmaljoihin. Koristele mielesi mukaan - mieluusti tietenkin ruusun terälehdillä. Itse ripottelin pinnalle kookoshiutaleita.

lauantai 2. tammikuuta 2010

Italialaista Tampereella

Kävimme mieheni kanssa muutama päivä sitten testaamassa Tampereen uusimman italialaisravintolan, Ristorante Comon (Hämeenkatu 7). Ravintola oli oikein viihtyisä ja ensivaikutelma antoikin lupauksen erinomaisesta illasta.

Alkuun tilasin Antipasti Italianon (10,20 e), joka sisälsi marinoituja kasviksia, aurinkokuivattuja tomaatteja, tuoretta rucolaa ja paria juustoa (mozzarellaa ja parmesaania). Antipastit olivat erittäin herkullisia, marinoidut kasviksetkaan eivät olleet lilluneet öljyssä liikaa. Annos herätti ruokahalun juuri siten, kuten pitääkin. Mies söi aluksi klassikkoannos Vitello Tonnaton (9,80 e). Minäkin olisin kuulemma voinut sitä vasikkaa syödä, vaikka en punaista lihaa ole vuosiin syönytkään. Enkä vasikkaa muuten koskaan... Annoksen tonnikalakastike oli vähän liian suolaista ja juoksevaa, mutta tonnikalan laatu oli erinomaista. Tässäkin annoksessa oli mukana tuoretta rucolaa, joka täydensi vasikan makua hienosti. Alkuruokien kanssa nautimme lasilliset kuohuviiniä Veneton maakunnasta (Val d'Oca Prosecco, 4, 80 e / 12 cl).

Pääruuaksi olimme kumpikin tilanneet pitsan, mikä valitettavasti osoittautui virhearvioinniksi. Jo tilauksen jälkeen totesin, että esimerkiksi tätä blogia ajatelleen olisi ollut mukavampaa, jos toinen olisi ottanut vaikka pastaa. Minun pitsassani (Pizza Mozzarella 13,60 e) oli buffala mozzarellaa, tuoretta tomaattia, rucolaa ja parmesaania - täytteet, jotka valitsen pitsaani kai liiankin usein. Petyin, koska pitsa oli aika mautonta. Pari kierrosta mustapippurimyllystä pelasti jonkin verran. Mieheni pitsa (Piccante Salame 12.80) oli ollut minuutin tai kaksi liian kauan uunissa ja sisälsi liian vähän juustoa, mutta salami oli herkullista. Pääruuan kanssa nautimme Master of Wine Essi Avellanin suunnittelemalta viinilistalta punaviiniä, sekin Veneton maakunnasta (Tedeschi Valpolicella Classico Superiore). Ensin viini tuntui aika ohkaiselta, mutta ruualle se oli sopivan katkeraa.

Ruoka oli sen verran täyttävää, että emme jaksaneet syödä jälkiruokaa :) Palvelu oli miellyttävää, vaikka tilausten vastaanottamisessa kesti jonkin aikaa. Se on tosin ymmärrettävää, koska ravintola oli melkein täynnä. Mieli tekee mennä uudestaan, koska alkuruuat antoivat odottaa niin paljon.